Tytöt majassa

Sadna sulkee oven ja sytyttää kynttilän keskelle majan lattiaa. Manna nousee ompelukoneensa luotaja puristaa hameesta pölyt pois. Hän pujottaa raskaan peileillä koristetun hameen pääni ylitse, nyppii muutamia langanpätkiä helmasta ja katselee minulle tekemäänsa kyläläisasua ylpeänä. Hivelen helmoja ja kehun toistellen niitä kahta kohteliaisuussanaa mitkä Kutchin kielellä osaan. Sadna otta seinältä pienen peilin ja pitää sitä edessäni. Yritän tavoitella kuvajaistani, mutta näen vain palan hamettani. Tytöt laittavat hiuksiani, kampa on mustaksi kulunut ja muistan kuinka aamulla sillä nypittiin lapsilta pois täitä. Kookosöljy tuoksuu hyvältä. Silmissäni tuntuu raikas kirvely kun Manna rajaa silmiäni surmalla. Pian näytän haalistunelta kyläläiseltä. Kaivamme esille kynsilakat ja pienen meikkipussini jossa on hammasharjan lisäksi kirkkaanpunainen huulipuna ja norsunluun värinen puuteri. Tytöt nauravat ja yrittävät puuteroida itseään vaaleaihoiseksi. Laitamme kaikille huulipunaa. Sadna innostuu avaamaan hiuksensa, ottamaan huivin päästään ja alkaa elehtimään kuin filmitähti joka on tullut tutuksi saippuapaketista. On ilta. Majan miehet koputtavat ovelle. Sadna raottaa ovea, huutaa jotakin ja paiskaa oven takaisin kiinni. Sama toistuu monta kertaa. Miehet kyykkivät majan ulkopuolella ja polttavat pirejä. Kukaan tytöistä ei kiirehdi, miehet voivat katsella syttyviä tähtiä, meillä on aikaa kuivatella kynsilakat.