---

• Etusivu
• Ludian kylä
• Näyttely
• Lehdistö

Ram Ram Ludia – Hyvästi kyläni

Ludian kylä sijaitsee läntisessä Intiassa Kutchin autiomaassa. Alue on entistä merenpohjaa, kuivaa ja karua tasankoa, joka rajautuu suola-aavikkoon Pakistanin rajalla. Kutchin kylissä elettiin perinteistä ja yksinkertaista elämää aina vuosituhannen vaihteeseen saakka. Vuonna 2001 aluetta riepotteli suuri maanjäristys, joka tuhosi suuren osan kylistä. Myös Ludia luhistui maan tasalle. Elämä kuitenkin jatkui, uusi kylä rakennettiin, ovet avautuivat ulkomaailmaan, tuli tie, sähköt ja majojen katveessa pirisevät kännykät.

Näyttely on tarina Ludian kylästä ja sen ihmisistä, kyläpäällikkö Sumar Kakan perheestä ja heidän nuorimman tyttärensä Ramilan elämästä. Ramila oli viisivuotias, kun valokuvaaja Magi Viljanen tuli ensimmäistä kertaa kylään. Vuosien myötä Magista tuli Ramilan perheen valkoinen tytär, joka palasi vuosittain hetkeksi elämään arkea Ludiaan. Vaikka valkoinen tytär Magi oli kielitaidoton eikä tuntenut kulttuuria, hän pystyi jakamaan arjen ilot ja surut: jännityksen sulhasten vierailuista, tuskan veden puutteesta, riemun syntyneestä vasikasta, surun kuolemasta, haikeuden hääpäivän lähestyessä.

Ajatuksia sisällöstä

Ram Ram Ludia -näyttelyssäni pyrin ilmentämään niitä tunnelmia ja kokemuksia, joita itse olen kokenut Ludian kylässä. Vaikka kylä ja sen ihmiset ovat mykistävän kauniita, ei esteettinen esitys eksoottisesta paikasta ole pääasia. Pikemminkin pyrin esittämään asioita, joista välittyy Ludian kylän sielu, ajan kulku sekä muutos, jonka he ovat joutuneet kohtaamaan.

Muutokset kylässä ovat yhtäaikaa dramaattisen suuria ja hämmästyttävän pieniä. Ulkoisesti vain muutamat asiat ovat muuttuneet. Talot koristellaan kemiallisilla väreillä maavärien sijaan, muovitavaroiden määrä on lisääntynyt, naisten mekot ovat keinokuitua ja kylän taustaääni on tv:n häly hiljaisen aavikkotuulen sijasta. Suurin muutos on ihmisten mielissä. Ennen muutosta kyläläiset hallitsivat oman elämänsä. He tiesivät kaiken tarpeellisen ja elivät sovussa oman ympäristönsä kanssa. Maanjäristyksen myötä kylään tuli vauhdilla uusia asioita. Käsitöitä oli tehtävä tehokkaasti ja niillä oli tienattava mahdollisimman paljon rahaa, jotta pystyttiin ostamaan tavaroita, joita ennen ei edes kaivattu. Kylään tulevat ulkopuoliset muuttuivat vieraista asiakkaiksi. Ilman lukutaitoa tai luonnollista kasvua tietoyhteiskuntaan tv:n katsominen on kritiikitöntä. Muistan, kuinka vuonna 2002 kylän vanhimmat miehet ottivat minut puhutteluun ja tenttasivat tiukasti, oliko minulla avioliiton ulkopuolisia suhteita tai käytinkö minihameita. Oleellisinta ovat kuitenkin ne arvot, jotka kyläläiset yhä haluavat säilyttää. Ne ovat usko perinteisiin traditioihin ja vahva luottamus perheeseen ja omaan yhteisöön. Kohtalo ja ihmisen omat valinnat vaikuttavat siihen, mihin suuntaan elämä etenee. Se on selkeästi nähtävissä Ludian kylän tarinassa, se on myös asia, jonka koen tärkeäksi muistaa omassa elämässäni.

En usko, että perinteiset kylät voitaisiin tai olisi järkevää museoida. Muutosta tapahtuu aina ja kaikilla on oikeus omiin valintoihinsa.

Se, mitä Ludian kylälle on tapahtunut ja tapahtuu, kertoo kiteytetysti siitä, mitä meille itsellemme on tapahtunut. Se paljastaa valintojemme mielekkyyden ja mielettömyyden.

Ajatuksia muodosta

Lähestymiseni kylään ei ole ollut etnografinen vaan henkilökohtainen. Pidän kuitenkin tärkeänä, että näyttely on manipuloimaton ja faktoihin perustava.

Näyttelyn materiaalina ovat valokuvat ja videomateriaali, jotka olen kuvannut Ludian kylässä ja sen ympäristössä. Olen kuvannut dokumentaristisesti. Näyttelyn olen kuitenkin rakentanut kokemusta ja tunnelmaa korostavasti. Tarkoitukseni ei ole antaa pelkästään tietoa, vaan pikemminkin jakaa ne tunteet ja elämykset, jotka auttavat ymmärtämään kylää, sen ihmisiä ja niitä asioita, jotka itse koen oivaltaneeni kylän kautta.

Näyttelyn rakenne on tilallinen. Siinä on seitsemän erillistä osaa. Kokonaisuudessaan se on aikamatka, joka kulkee erilaisten asioiden ja tunnelmien lävitse. Jotkut osat ovat puhtaasti tilallisia teoksia, joissa elämyksellisyys on tärkeää. Toiset taas ovat perinteisiä suorine valokuvineen. Näyttelyyn kuuluu myös dokumenttielokuva. Siinä käsitellään arkea sekä luopumista kuoleman ja häiden kautta.

Näyttelyn tekstit pohjautuvat päiväkirjamerkintöihini, haastatteluihin sekä kerättyyn informaatioaineistoon. Päähenkilö näyttelyssä on ludialainen tyttö nimeltä Ramila. Hänen elämäänsä olen seurannut pienestä tytöstä aikuiseksi naiseksi saakka.

Teoksista ja tekijöistä

Ganes temppeli

Valokuvaveistos on lähes 1:1 oikean temppelin kanssa. Näyttelyssä temppeli on tummassa tilassa, jossa on kaksi erilaista valon vaihetta, päivä ja yö. Päivävalossa temppeli näyttäytyy yksinkertaisena valkoisena muotona. Yövalaistuksessa valot sammuvat tilasta ja temppelistä jää näkyviin musta kehikko. Temppelin sisällä oleva valokuvaveistos norsujumala Ganeshasta tulee näkyviin.

Matka kylään

Kuvat ovat panoraamoja maisemista ja kuvia ihmisistä arkiaskareissaan. Läpikuultavat kuvat on sijoitettu niin, että katsoja voi vaeltaa näkymien lomitse. Jostakin suunnasta maisemat sekoittuvat ja kuultavat toinen toisensa lävitse, kun taas toisaalta katsottuna kuvat piirtyvät yksittäisinä ja selkeinä.

Kohtaa kyläläiset

Perinteisiä suoria muotokuvia kyläläisistä. Kuvat muodostavat kaksi noin kahdenkymmenen kuvan ryhmää.

Perheet majassa

Perhepotretit on kuvattu kunkin perheen omassa majassa. Jokainen kuva on omassa intiimissä tilassaan, jossa kussakin on oma äänimaisema.

Ennen ja nyt

Kuvapareissa on sama henkilö kuvattu kymmenen vuoden välein. Vakavasti kameraan katsovat potretit ovat isokokoisia suoria valokuvia.

Kolme majaa

Tilateos, joka muodostuu kolmesta pyöreästä huoneesta. Kunkin huoneen seinille on tulostettu 360° panoraamakuva. Ensimmäisessä huoneessa on kuvattu pyöreä maja sisältä päin. Toisessa huoneessa on näkymä sisäpihalta. Kolmannessa tilassa on maisema temppeliaukiolta. Tässä tilassa tapahtuu myös visuaalinen muutos. Näkymä pysyy muuttumattomana jonkin aikaa, sen jälkeen katsojan ympärille ilmestyy kylän miehiä. Hetken kuluttua hahmot katoavat ja maisema palautuu ennalleen.

Rauniot

Tilallinen teos, jossa kuutiot, joiden kolmelle sivulle on vedostettu kuvia raunioista, leijailevat ilmassa. Ne muodostavat tilan, joka on kuin pysäytetty hetki maanjäristyksestä. Kuutioiden pinnalle levittyneet kuvat rikkovat mahdollisuuden nähdä kokonaisuuden kerralla. Kuva pirstoutuu, kuten kylä maanjäristyksessä tai ihminen liian rajussa muutoksessa.

Kyläläiset ilman taustaa

Kylän ihmiset on kuvattu valkoisella taustalla. Heidät on irroitettu maisemasta ja kylän miljööstä, sillä heidän suhteensa omaan kylään on muuttunut. Kuvat on vedostettu valkoiselle kankaalle ja ne riippuvat korkealta ilmasta ja laskeutuvat maahan.

Häähuone

Videoteos, jossa huoneen täyttää kylähäiden tunnelma. Häät ovat yksilölle yhden aikakauden loppu ja toisen alku. Teoksen on tarkoitus luoda positiivinen kuva muutoksesta, siitä että elämä kantaa, vaikka on sanottava hyvästit kaikelle vanhalle ja turvalliselle. Neljälle seinälle heijastetut videokuvat kulkevat hääpäivän aamusta iltaan. Tilassa on myös still-kuvia, jotka ovat kuin silmänräpäyksiä ympärillä pauhaavasta tilanteesta.

Videodokumentti "Ram Ram, hyvästi kyläni"

Dokumenttielokuva kertoo Ludian kylästä ja niistä hetkistä jolloin on täytynyt sanoa hyvästit omalle kylälleen. Luopuminen on osa elämän suurta kiertokulkua. Arki kannattelee muutosten yli ja uusi elämä voi alkaa tyhjästä.

Kuvattu vuosina 2000 – 2006
Kuvauspaikka Ludian kylä, Gujarat, Intia
Kesto 30 min
Esitetään tasatunnein.

Tekijöistä

Valokuvat, tilateokset ja näyttelysuunittelu
Magi Viljanen

Äänitilat
Janne Laine

Häähuone-tilateos
Timo Elomaa
Magi Viljanen

Videodokumentti
Timo Elomaa
Magi Viljanen

Kuvankäsittely
Ville Merisalo

Assistentit
Antti Ollikainen
Nina Mäkeläinen

Graafinen suunnittelu
Heikki Vanhatalo

Verkkosivut
Ville Huumo

Näyttelynrakennus
Kulttuurien museo
Urheat ystävät

Tulosteet
Art Print, Eesti