Pesulla

Tuoksun Ludialle, aavikon pölylle, haihtuneelle hielle ja pyhälle savulle. Olen ollut peseytymmättä monta päivää. Vesi on vähissä. Sadna lämmittää minulle kulhollisen pesuvettä, otan mukaani vielä pienen ruukun talon kulmalta, siinä vesi on haaleeta, aamun auringossa lämmennyttä ja illan varjossa jäähtynyttä. Pesupaikka on risuista punotuilla seinillä rajattu tila. Maassa on hiekkaa ja yksi entisen meren pohjassa hioutunut litteä kivi. Seison sen päällä ja asettelen shamppoon, saippuan ja kallisarvoisen vesiruukun maahan. Peseydyn hartaasti. Kaadan kupillisen vettä hitaasti päähäni, saan kasteltua sillä hiukset, kasvot ja osan yläruumiistani. Kaksi litraa on paljon kun vettä on vähän. Kivi jalkojeni alla kiiltää märkänä, siinä on iso fossiili. Tunnen miljoonia vuosia vanhan kalan ruodon varpaitteni alla. Muistan kuinka ensimmäisellä kerralla halusin viedä sen omakseni. Omistaa kiven ja fossiilin Ludiasta. Nyt olen tyytyväinen että se on täälä, voi seistä sen päällä ja peseytyä. Kaadan kaksi viimeistä kupillista vettä kasvoilleni, -vain nauttiakseni.